Tiesin Punakaikista kaks juttua etukäteen. 1) Hassut "pannukakkukivet". 2) Meillä on Kapaissa aamupalamenussa annos nimeltä "Punakaiki stack". Jonka kanssa mulla oli muuten aina muistamisongelmia, koska ton annoksen sai valita joko kokonaisena tai puolikkaana, ja joko sienillä tai pekonilla. Plus kaikki asiakkaat näytti haluavan muuttaa tai lisätä jotain, tai ne halus että niiden kananmunat paistetaan tietyllä tavalla. Joku halus lisätä "pienen palan lohta ja neljäsosa avokadon". Moro.
Mut joka tapauksessa, Punakaiki lätkäs ittensä kärkipäähän mun "Uuden-Seelannin kauneimmat paikat" -listalla. Pannukakkukivet näytti tuplasti paremmalta luonnossa kun kuvien perusteella. Ranta oli muutaman askeleen päässä mun hostellilta, aallot oli huikeita ja merivesi niin jäätävää, et olin nynny enkä tarennu uimaan. Päiväsaikaan hiljanen ranta täytty illalla ihmisistä. Kaikki tuli kattomaan auringonlaskua.
Punakaiki oli Mount Cookin tavoin ruokakaupaton pikkupaikka, mut tällä kertaa olin osannu varautua. Tulin tänne Franz Josefin kautta, jossa pysähyin käytännössä vaan nukkumassa matkalla tänne. Seuraavaks vuorossa Nelson.
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti