last christmas i gave you my heart

Jouluaamuna suunnattiin rannalle. Suurin osa porukasta lähti kipuamaan Mount Victorialle piknikkikamppeiden kanssa, mut ottaen huomioon et tuolla oli ihan paahtavan kuuma, rannalle meno tuntu paremmalta idealta. Iltapäivään mennessä koko ranta oli tupaten täynnä ja tonttulakkeja näky siellä täällä.

Illalla suuntasin toisten kavereiden hostellille, korkattiin viinipullo, kuunneltiin joululauluja ja vaihettiin lahjoja. Koko kaupunki näytti olevan autio kun kävelin illalla takasin.

Käytiin nyt joulunaikaan myös vihdoin kattomassa Hobitti. Embassy on ollu sen ensi-illasta lähtien aika täyteen buukattu, joten (järkyttävän kalliit) liput piti varata etukäteen. Ja olis tuntunu typerältä mennä toiseen teatteriin. Innostuin puikkelehtimaan rivien välissä kun tajusin et LOTR -näyttelijöille oli nimetyt paikat. Niin ja luonnollisesti koko sali nous taputtamaan elokuvan päätteeks.

so your last name must be christmas

Hyvää joulua Suomeen! Ei oo lunta eikä pakkasta, mut Wellingtonkin on valmistautunu jouluun koko joulukuun. On ollu markkinoita, erilaisia tapahtumia ja paraateja sun muuta.

Täällä 24.12 on vielä normaali arkipäivä ja joulua vietetään 25. päivä. Tulin muutaman keskustelun jälkeen siihen tulokseen et Uudessa-Seelannissa joulu vastaa Suomen juhannusta. Porukalla on tapana mennä baariin ja syömiset koostuu lähinnä grilliruoasta. Tosin meillä on täällä lähinnä eurooppalaisista koostuva kansainvälinen yhteisö (onneks muutkin ikävöi lunta), jotenka jouluperinteitä on poimittu vähän sieltä sun täältä.

Ajattelin etukäteen et joulunaika hostellissa olis hiljasta, mut olin näköjään väärässä, kun koko hostelli on täyteen buukattu. 

Muutama päivä ennen joulua täällä järjestettiin grilli-ilta ja koko hostelli oli tupaten täynnä porukkaa. Ruokaa ja juomaa riittii yöhön asti.

don't you worry, don't you worry, child

Melkeen kolme kuukautta reissaamista takana ja voin julistaa että sillon kun suihku on täynnä jonkun toisen hiuksia ja huonekaveri soittaa kitaraa kellon ympäri, hostellielämä alkaa tulla korvista.  Ja joku ryöväs mun converset. Mun uudet converset. Kun kävin ekaa kertaa kysymässä niiden perään respatytön ensimmäiset sanat oli (ennen kun ehin sanoa mitään): "What have you lost today?" Mut tää oli ryöstö. Jätin ne vartioimatta ehkä viideks minuutiks. 

Mun hostellissa vallitsee jonkun mukaan "skandinaavinen vallankumous" nyt kun tänne on saapunu joukko ruotsalaisia ja muutama norjalainen.

Wellington tuntuu kodilta. Tiedän katujen nimet, tiedän missä on lähin ruokakauppa ja missä on isompi versio samasta kaupasta. Tiedän paikat missä on ilmanen netti, mistä saa parasta kahvia, mistä löytyy suomalaista lakritsia (joka oli itsenäisyyspäivänä loppu) ja tunnen muutamien liikkeiden myyjät nimeltä. Yritän myös sulautua joukkoon ja poimia sanavarastooni kiwislangia. Sweet as.

Kaivoin laiskana puhelimen kätköistä muutaman kuvan. Varsinainen kamera lojuu kaapissa. Lukitussa kaapissa.