Melkeen kolme kuukautta reissaamista takana ja voin julistaa että sillon kun suihku on täynnä jonkun toisen hiuksia ja huonekaveri soittaa kitaraa kellon ympäri, hostellielämä alkaa tulla korvista. Ja joku ryöväs mun converset. Mun uudet converset. Kun kävin ekaa kertaa kysymässä niiden perään respatytön ensimmäiset sanat oli (ennen kun ehin sanoa mitään): "What have you lost today?" Mut tää oli ryöstö. Jätin ne vartioimatta ehkä viideks minuutiks.
Mun hostellissa vallitsee jonkun mukaan "skandinaavinen vallankumous" nyt kun tänne on saapunu joukko ruotsalaisia ja muutama norjalainen.
Wellington tuntuu kodilta. Tiedän katujen nimet, tiedän missä on lähin ruokakauppa ja missä on isompi versio samasta kaupasta. Tiedän paikat missä on ilmanen netti, mistä saa parasta kahvia, mistä löytyy suomalaista lakritsia (joka oli itsenäisyyspäivänä loppu) ja tunnen muutamien liikkeiden myyjät nimeltä. Yritän myös sulautua joukkoon ja poimia sanavarastooni kiwislangia. Sweet as.
Kaivoin laiskana puhelimen kätköistä muutaman kuvan. Varsinainen kamera lojuu kaapissa. Lukitussa kaapissa. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti