Kaikki viime päivät on kulunu Hobitti -juttujen parissa. Koko kaupunki on ollu ihan messissä. Jokaikisen kaupan ikkunasta löytyy vähintään yks juliste tai mainos ja monissa paikoissa myyjät oli pukeutunu hobiteiks. Viikonloppuna ja alkuviikosta tonne yhteen puistoon pystytettiin Hobitti-marketti ja illalla siel näytettiin LOTR-trilogia ulkoilmanäytöksenä. Ekana iltana hytistiin converseissa ja huppareissa tihkusateen ja tuulen keskellä. Ei hyvä idea. Kahtena seuraavana iltana pukeuduin jokaikiseen pitkähihaseen minkä rinkastani löysin ja raahattiin kans makuupussit mukaan. Huomattavasti parempi. Monet toi mukanaan myös säkkituoleja.
Tiistai-ilta Kuninkaan paluun parissa oli paras. Ihmiset nous taputtamaan ja hurramaan sekä elokuvan jälkeen että parhaissa kohissa. ("I am no man" sai luonnollisesti hurjat suosionosotukset).
Ah, ja maanantai. Maanantai, maanantai, maanantai. Joku kaverin kaverin kaveri oli kuulemma nähny joitain näyttelijöitä, joten lähettiin illalla vaeltelemaan Courtenay Placelle. En voi vieläkään uskoa miten hyvä tuuri meillä oli, mut törmättiin tosiaan Elijah Woodiin. Samassa seurueessa oli myös muutama muu, mm. Hugo Weaving. Niin ja Elijah Wood on ihan pikkuriikkinen. En voi uskoa et se on jo yli kolmekymmentä.
Ja keskiviikkona koko kaupunki keräänty Courtenay Placelle puolen kilometrin mittasen punasen maton varrelle. Embassy -teatterin ulkoasu oli kans päivitetty Hobitti-teemaan.
Istuskeltiin polttavassa auringossa noin yheksän tuntia. Oli sen arvosta. Mun Hobitti -painoksesta löytyy nyt mm. Peter Jacksonin ja Martin Freemanin nimikirjotukset. Oli huvittavaa et kirjakaupoista näytti olevan kaikki mustat tussit loppu.
Ei huonompi ajankohta olla Wellingtonissa.
PS. Vannon pyhästi etten enää ikinä valita tuulesta Suomessa.
