Wellingtonin lempinimi on "Windy Welly". Kuulostaa hauskalta, mut tää tuulisuus on jotain ihan käsittämätöntä. Luulin ennen et laivan kannella on voimakas tuuli (sillon kun ylipäätään on tuulista). Yks päivä pipo kuoriutu mun päästä. Se oli vielä napakka pipo. Päädyin juoksemaan sen perässä metrikaupalla. Rinkka selässä. Musta tuntuu et tää kaupunki nauraa mulle.
Silti, jostain syystä tää on Lontoon ohella yks mun suosikkikaupungeista. Ja kaupunkia jonka rautatieasemalla on laituri 9 3/4 ei voi olla rakastamatta.
Wellingtoniin tulin siis Rotoruan ja Taupon kautta. Taupossa pääsin myös (vihdoin) kuumille lähteille, oli ihan mieletön kokemus. Istuttiin kuuman ja pulppuavan veden keskellä yömyöhään. Tuntu viel hienommalta kun oli pilkkopimeetä.
Tapasin myös vihdoin muita suomalaisia! Terkkui Ollille.
Mun tänhetkisessä hostellissa on joukko irlantilaisia ja päädyttiin juhlimaan Obamaa ja mun synttäreitä laulamalla irlantilaisia kansanlauluja? Ihan kivaa vaihtelua.
Niin ja ne myös kyseli huolestuneina, että varastaako Suomessa joulupukki oikeesti lasten lahjat. Joku suomalainen oli ilmeisesti kertonu niille niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti