Keräsin muutamia juttuja, jotka on Uudelle-Seelannille tyypillisiä.
-Vanilja-toffee-hunaja akselilla liikkuva Hokey Pokey on suosituin jätskimaku.
-Nää ihanat tomaatinmuotoset ketsuppipurkit löytyy valehtelematta lähes jokaisesta ruokapaikasta. Noita voi myös ostaa matkamuistomyymälöistä. Sama juttu noiden "The longest drink in town" -kertakäyttömukien kanssa. Kapaissa me käytettiin noita pirtelökippoina.
-Kiweillä on hassu tapa lopettaa lauseet sanomalla "eh?" (It's raining outside, eh?) Joskus jopa ilman kysyvää sävyä, mikä tuntuu vieläki hämmentävältä. Siinä missä sweet ja sweet as on mun korvissa arkipäiväsiä ilmasuja, en oo vielkään tottunu sanomaan choice (= excellent, great), jota nää hokee kans aika lailla.
-Luonnollisesti koko maa on lampaita täynnä. Uuden-Seelannin julkkislammas on jo edesmennyt Shrek, joka vältteli kerimistä kuuden vuoden verran (luolassa piileskellen) ja palas takasin tän näkösenä.
-Luonnollisesti koko maa on lampaita täynnä. Uuden-Seelannin julkkislammas on jo edesmennyt Shrek, joka vältteli kerimistä kuuden vuoden verran (luolassa piileskellen) ja palas takasin tän näkösenä.
Yheksän yötä jäljellä. Suomi-juttui on ollu ikävä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti